Tällä viikolla journalismin pelisäännöt ovat olleet laajan keskustelun kohteena sekä Suomessa että ulkomailla.
Suomessa erään toimittajan kirjassaan esille nostamat yksityiskeskustelut entisen presidentin ja entisen pääministerin suhteesta ovat herättäneet suurta huomiota ja närää mediassa.
Yhdysvalloissa teknologiamedia The Verge puolestaan julkaisi artikkelin, jossa käsiteltiin Intuitin viestintäjohtajan pyyntöä poistaa osa toimitusjohtaja Sasan Goodarzin podcast-haastattelusta. Pyyntö koski haastattelun osaa, jossa Goodarzia painostettiin vastaamaan Intuitin lobbaustoimista Yhdysvaltain verolainsäädännön suhteen. Viestintäjohtaja vaati keskustelunpätkän poistamista, kutsuen toimittajan sävyä "sopimattomaksi", "törkeäksi" ja "pettymykseksi". Pitkä sähköposti päättyi pyyntöön, että "ainakin haastattelun loppuosa tulisi poistaa".
The Verge kieltäyi pyynnöstä. Poistamisen sijaan media julkaisi artikkelin, jossa se lainasi suoraan viestintäjohtajan sähköpostia. Podcastin otsikko, tiivistelmä ja siihen liittyvä artikkeli muuttuivat tarinaksi epäonnistuneesta yrityksestä hallita journalistista sisältöä. Haastattelun kiusallinen osa siirrettiin podcastin alkuun, jolloin koko keskustelu korostui entistä enemmän. Tämä muutti yhden kiusallisen haastattelutilanteen aidoksi ongelmaksi.
Syntyi mainekriisi.
Mikä meni pieleen?
Intuitin tapauksessa viestintäjohtaja teki kaksi merkittävää virhettä: ennen haastattelua ja haastattelun jälkeen.
Valmistautumisen puute – Ei ole mikään salaisuus, että me käytämme Bamlalla paljon aikaa valmistellaksemme haastateltavia mediatapaamisiin, oli kyseessä sitten perinteinen media, podcast-haastattelu tai tapahtumaesiintyminen. Hyvä ja huolellinen valmistautuminen ei ainoastaan auta selkeyttämään viestinnän pääkohtia ja tärkeimpiä viestejä, vaan valmistaa myös haastaviin kysymyksiin vastaamiseen. Hyvä valmistautuminen rauhoittaa haastateltavaa ja auttaa tekemään haastattelusta sujuvamman ja vakuuttavamman. Samalla se auttaa toimittajaa – onhan se mukavampaa haastatella ihmistä, joka tietää mistä puhuu ja mitä ajattelee asioisti.
Intuitin toimitusjohtajan olisi ehdottomasti pitänyt olla valmistautunut kysymyksiin lobbaamisesta ja vastata niihin sujuvasti edunvalvonnalliset viestit valmiina takataskussa. Vaikeat kysymykset kuuluvat pelin henkeen. Viestintäjohtaja oli pudottanut pallon.
Kajoaminen journalistiseen päätösvaltaan – Toinen iso virhe oli yritys poistaa journalistista sisältöä. Elämme aikakautta, jossa demokraattiset instituutiot ja prosessit ovat haavoittuvia, ja medialla on ratkaiseva rooli demokratian ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Jos ja kun yhtiöt vaikuttavat enenevässä määrin ihmisiin, yhteiskuntaan – ja Intuitin tapauksessa suoraan lainsäädäntöön – vahva ja haastava media on toimivan ja läpinäkyvän yhteiskunnan edellytys.
Moni meistä muistaa koulussa kuulemamme median roolin vallan vahtikoirana. Rooli ei ole muuttunut mihinkään, vaikka sitä haastetaankin. Näemme maailmalla jatkuvasti esimerkkejä siitä, kuinka journalistien vapautta uhkaavat erityisesti poliittisen tuen heikentyminen ja hallitusten lehdistönvapautta rajoittava toiminta. Samalle listalle nousevat välillä myös kansainväliset jättiyhtiöt, teknologiamaailma ja viestintätoimistot.
Suomi on yhä kärkisijoilla lehdistönvapauden listauksissa, mutta emme voi tuudittautua ajatukseen, että media pysyy vapaana aina. Vapaa journalismi vaatii jatkuvaa tukea, selkeitä prosesseja ja sääntöjä.
Miten valmistautua mediahaastatteluun? Käy läpi ainakin nämä kohdat ennen haastattelua yhdessä viestintätiimisi tai -toimistosi kanssa.
- Minkä pääviestin haluat tuoda läpi haastattelussa? Mitä tavoittelet haastattelusta?
- Listaa potentiaaliset haastavat kysymykset. Mitä toimittaja voisi kysyä? Millä toimittaja voisi yllättää?
- Tunne media ja toimittaja. Ota selvää etukäteen siitä, minkälainen media ja mistä teemoista kirjoittava toimittaja sinua haastattelee. Tutustu myös toimittajan aikaisempiin juttuihin.
- Vältä “ei kommenttia” -vastauksia. Kaikkea ei tarvitse muistaa ulkoa, mutta pyri tarjoamaan vaihtoehtoisia vastauksia. Voit myös aina sanoa, että palaat asiaan haastattelun jälkeen esimerkiksi lisätietojen tai datan osalta.
- Harjoittele vastauksia ja esiintymistä. Puhu vastauksesi läpi ääneen, esimerkiksi peilin edessä tai kollegan kanssa.
Saako jutun ja sitaatit tarkistaa?
Kansainvälisessä mediassa haastateltaville ei yleensä anneta mahdollisuutta tarkastaa tai kommentoida sitaattejaan ennen jutun julkaisua. Poikkeuksia toki on toimittajakohtaisesti, jonka lisäksi myös toimituksissa on aina eroja.
Esimerkiksi Isossa-Britanniassa BBC tunnetaan tiukasta riippumattomuudestaan eikä se tarjoa haastateltaville mahdollisuutta tarkistaa sitaatteja etukäteen. Samoin toimii teknologiamaailman suosituin julkaisu TechCrunch ja startup-maailman suosikki Sifted. Saksassa tilanne voi vaihdella toimituksen mukaan. Ruotsissa tavat muistuttavat hyvin pitkälti sitä, mihin olemme Suomessa tottuneet.
Suomessa Journalistin ohjeet (joiden päivitetty versio on muuten juuri tullut voimaan!) määrittelevät riippumattomuuden seuraavasti.
- Journalisti on vastuussa ennen kaikkea yleisölleen. Yleisöllä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
- Toimituksellista sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.
- Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.
Samalla ohjeistus on tehty myös haastateltavien oikeuksiin ja kuulemiseen.
- Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista tulee suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa. Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle.
Tärkeintä sitaattien tarkistamisessa on ymmärtää, että sitaatit tosiaan tarkistetaan vain faktojen varmistamiseksi. Sitaatteja ei tarkistuksesta huolimatta kannata alkaa muuttelemaan – vaikka olisikin sanonut vähän huonosti haastattelussa. Huomaa myös, että sitaatteja tulee aina pyytää tarkistettavaksi erikseen. Jos toimittaja laittaa sitaatit kysymättä tarkistettavaksi, on se kädenojennus – ei itsestäänselvyys.
Siinä missä jokainen mediahaastattelu on mahdollisuus saada näkyvyyttä, on se samalla aina tietoinen valinta antaa ulkopuoliselle toimijalle - toimittajalle - valta tarinan ja viestien muotoilussa. Hyväkin PR-toimisto tai viestintätiimi voi vain tarjota toimittajalle näkökulmia ja kontekstia ennen varsinaista tarinaa - ei muuttaa jutun sisältöä. Siksi valmistautuminen ja kotiläksyt kannattaa tehdä ennen haastattelua.
Intuitin tapaus on esimerkki siitä, miten viestintä voi epäonnistua, kun unohdetaan oma ja journalismin rooli. Opetus on selkeä: viestinnässä paras strategia on aina avoimuus (ja seuraavaksi valmistautuminen). Sensuurilla ei ole yrityksen maineelle ja luotettavuudelle muuta kuin harmia.
Lopuksi, journalismin riippumattomuus ovat avainasemassa riippumatta siitä, onko kyse kansainvälisestä mediasta vai paikallisesta kylälehdestä. Vapaa, riippumaton journalismi on arvokas asia ja sen eteen tulee meidän kaikkien tehdä töitä.
